Enpä tiennyt mille matkalle itseni saattelin vuoden 2019 marraskuun alussa. Tuolloin otin työvapaata henkilöstön kehittämispäällikön työstä ja askelsin uudelleen psykologin työhön – tällä kertaa yrittäjänä. Ja eipä aikaakaan, niin Covid19 horjutti turvallisuudentunnetta ja päätin kuin päätinkin palata työvapaalta takaisin palkkatyöhön. Elettiin kesäkuuta 2020. Päätin tehdä yritystoimintaa siinä palkkatyön sivussa, jos voimia riittäisi. Nyt tuosta paluusta palkkatyöhön on vuosi kulunut. Kesäkuu 2021 – siirryn yrittäjäksi päätoimisesti.
Koin matkalla epämukavuutta ja uuden oppimisen riemua
Olen saanut tuntea 1,5 vuoden aikana epämukavuusalueelle astumisen herättämiä tunnelmia – osaanko, pärjäänkö? Olen saanut kokea ”narsistisen loukkauksen”, minkä uuteen asettautuminen on aiheuttanut. Tiedätkö siis sen tunteen, kun olet uusi, eikä sinulla ole vielä vakiintunutta osaaja-asemaa yhteisössä. Olen myös saanut alkumetreillä tietää, mitä yrittäjänä olemisen riski tarkoittaa. Sekin tuli koettua takaisin paluussa, että se ei ollut vain helppoa, vaikka moni ihana työkaveri toivotti minut kovin lämpimästi tervetulleeksi takaisin.
Minulle on ollut terveellistä kokea kaikkea tuota erilaisten HR-roolien jälkeen – olla siis vasta-alkaja jossakin roolissa. Mutta silti kaikki henkilöstöalan työt – henkilöstösuunnittelija, HR-konsultti, henkilöstöpäällikkö ja henkilöstön kehittämispäällikkö – ovat olleet rikastamassa tapaani tehdä työtä. Palatessani palkkatyöhön ajattelinkin, että minulla voisi olla jotain annettavaa vaikkapa uusien työntekijöiden perehtymisvaiheeseen – ja niin minulla olikin.
Olen saanut katsoa asioita uusin silmin. Olen saanut kokea onnistumista ja nauttia asioihin syvemmälle porautumisesta. Vastaanottotyössä ihmisen kohtaaminen on ollut erityisen merkityksellistä. Työyhteisöjen konsultointi ja esimiestyön tukeminen, sparrailu on edelleen lähellä sydäntäni.
Olen työssäni halunnut oikeasti ja aidosti vaikuttaa ja rakentaa sujuvaa ja merkityksellistä työpaikan elämää. Se on ollut välillä vaikeaa, mutta se halu ei ole kadonnut minnekään. Siihenkin olen löytynyt uusia tulokulmia ja lempeää ymmärrystä omaa rooliani kohtaan.
Tähänastisella matkallani olen yhä vakuuttuneempi siitä, että tarvitsemme työelämässä yhä osaamista ja taitavuutta laadukkaaseen esimiestyöhön ja johtamiseen, mutta yhtä lailla taitoa olla työntekijänä omassa roolissaan. Jaksan yhä puhua inhimillisyyden puolesta.
Nyt kaikkein tärkeintä on olla ja elää ennakoimattoman keskellä parhaalla mahdollisella tavalla ja erityisesti omat arvot huomioiden. Tästä on hyvä askeltaa eteenpäin ja nauttia matkasta.
”Kirjoittaja on työnohjaaja, psykologi, äiti ja puoliso – ja taipuvainen kiinnostumaan työstä ja ihmisestä. Hän on altistunut työlle jo vuosien ajan niin henkilöstötyössä kehittämispäällikkönä kuin psykologina eri alueilla sekä viimeisimmäksi myös yrittäjänä.”
