Viime aikoina olen huomannut pohtivani, millaisia kriisejä ja elämän isoja taitekohtia olen kohdannut. Onko se ehkä isäni äkillinen kuolema vai onko se huoli lapsen terveydestä tai pärjäämisestä? Vaiko jotain työhön liittyvää tai taloudellista huolta?
Koronakriisin mittakaava on ollut niin suuri, että se on tullut ajoittain huolena ajatuksiin. On syytä olla valppaana. Hyvä niin, sanoisin, sillä ilman huolen ja vaaran ymmärrystä en toimisi itseäni, läheisiäni ja muita ihmisiä suojaten. Jos kriisin vaikutukset ravisuttavat perusturvallisuutta ja aiheuttavat sairastumisen tai vaikkapa työn menettämisen, niin ovathan vaikutukset merkittäviä.
On ollut jopa hämmentävää seurata koronaan liittyen poliittista keskustelua ja asioiden hoitoa. Asiat näyttäytyvät kunkin näkökulmista erilaisilta. Itselleni on myös syntynyt tarve ottaa etäisyyttä joka tuutista tulevaan uutisointiin, mutta on myös tarve suojata itseä somen kiiltokuvamaailmalta tai liikaa asioita yksinkertaistavilta kommenteilta. Kaikkeen kun ei ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. On ollut tarve suojata ja vahvistaa omia psyykkisiä voimavaroja, antaa mielelle ja keholle tilaa löytää palautuminen. Tarve olla tässä ja nyt.
Miksi välillä jaksaa paremmin ottaa raskaitakin asioita vastaan? Yksi selitys voi löytyä siitä, millaiset voimavarasi ovat vaikeita asioita edeltävällä hetkellä. Mikäli akkusi ovat vajaat, niin kriisitilanne on sinulle vaativampi kuin henkilölle, jonka akku on täynnä virtaa. Toki käytössäsi olevalla kokemus- ja keinovalikoimalla on myös merkitystä.
Jos tunnistat, että olet ollut jo ennen koronahässäkkää vähissä voimissa syystä tai toisesta, niin pidä erityisesti itsestäsi huolta. Palauduitko työpäivän jälkeen tai viikonlopun aikana? Erityisesti onko työpäiväsi tai arkipäiväsi aikana huokoisia hetkiä?
Älä jätä itseäsi omien ajatustesi kanssa yksin selviytymään. Jaa tunnelmia, kerro ajatuksistasi ja huolistasi. Ääneen sanottuna huoli helpottaa, vaikka se ei itse hankalaa tilannetta muuttaisikaan. Puhuminen mahdollistaa uudenlaisten tulkintojen löytämisen. Puhu ystäville tai hae ammattilaisen apua. Siellä voi syttyä juuri se valonpilkahdus, joka auttaa sinua navigoimaan eteenpäin.
Elämässä voi kokeilla olla tässä ja nyt – eilinen jo meni ja huominen on vasta tulossa. Jaetaan tuntoja, kuunnellaan toisiamme ja mennään yhdessä eteenpäin.
